Kommentti paleoruokavaliosta

Toni Turunen, ystäväni historianelävöittämispiireistä, lähetti tämän paleoruokavaliota nykymuodossaan kritisoivan mielipidekirjoituksensa minulle. Julkaisen tekstin tässä kokonaisuudessaan Tonin toivomuksen mukaisesti.

Taustaksi voisin kertoa sen, että Toni on nykyisellään ehkä puhdasoppisin tuntemistani historianelävöittäjistä. Hän opiskelee parhaillaan muinaistekniikoita Bäckedahlissa Ruotsissa, ja asuu kodassa muutaman opiskelutoverinsa kanssa. Kirjoituksensa taustaksi Toni kertoi mm. seuraavaa:

Ruotsin kokemus on muuttanut suhdettani luontoon ja eläimiin. Olen itse ollut teurastamassa niin lampaita kuin poroja, Saamelaisia olen auttanut erottelemaan kahdeksaatuhatta poroa ja autossani on kulkenut niin hirven kuin poronnahkojakin päineen. Nyt olen aloittamassa metsästyslupaan johtavan koulutuksen. Silti uskon edelleenkin, että eläimen ja ihmisen arvo on sama, eli meillä on yhtä paljon/vähän oikeutusta tappaa eläimiä kuin ihmisiä. Käytännössä kuitenkin sulatan luonnonmukaisen eläinten hyödyntämisen. Tärkeitä kysymyksiä on kuitenkin eläimen onnellisuus ja vapaus, kunnioittaminen ja luonnontasapaino. Siten kivikauden tai nykyajan eläimiä kunnioittava riistanmetsästys on täysin hyväksyttävää, mutta teollinen lihankasvatus ihmiskunnan suuri rikos.

En voine muuta sanoa kuin että arvostan kovasti Tonin puhdasoppisuutta ja valmiutta toteuttaa näkemyksiään myös käytännössä. Itse en koskaan tule varmaan edes pyrkimään samaan. Vastineeni mielipiteeseen löytyy paleopäiväkirjani merkinnästä 2003-01-25 Kritiikkiä. Myös Miika Vanhapiha kirjoitti vastineen.

Hei kommentoisin täältä Ruotsin metsistä tätä paleoruokakeskustelua:

Henkilökohtaisesti Uskon vakaasti, etä kivikautiset metsästäjä-keräilijät ovat syöneet paremmin ja eläneet terveellisemmin kuin nykyaikana. Taustana tälle on monipuolinen ja luonnonmukainen ravinto, sekä luonnostaan liikkuva elämäntapa. Itsekin rupean paleoruokailijaksi, kun muutan asumaan omavaraisesti siperiaan ja metsästän riistani jousella...

Mutta nykyaikaisen paleoruokailun idea ei ole aivan seljennyt minulle:

1. Jos tavoitteena on kivikauden ruokavalion jäljentäminen ja historianelävöittäminen, niin tehokasvatetun broilerin ostaminen supermarketista ei sovi yksiin tavoitteen kanssa. Nykyaikainen tehokasvatettu teollisuusnauta ei ole riistaa, jota kivikauden ihmiset söivät. Paleoruokavaliossa vilja ja maitotuotteet kielletään perusteella, että ihmiskunta on totutellut niihin vasta kymmenisentuhatta vuotta. Samaa linjaa jatkaen pitää ehdottomasti kieltää tehokasvatetut kasvit ja eläimet, joita tuotetaan mitä mielikuvituksellisimmilla kemiallisilla valmisteilla ja teurasjätteillä. Tälläiseen kasvi- ja eläinravintoon ihmiskunta on tuskin totutellut viittäkymmentä vuotta. Räikeimpiä merkkejä tästä on lihantuotannon BSE.

Jotta paleoruokavalio olisi todella yhteydessä metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon, niin lihan tulisi olla alhaisen rasvapitoisuuden omaavaa "onnellista riistalihaa", josta syödään kaikki päästä sorkkiin. Todellisen paleoruokailijan olisi syytä metsästää se itse luonnosta välttäen vahingoittamasta eläinkannan tasapainoa. Jos tähän ei päästä, niin paleoruokalijan pitäisi vähintäänkin pyrkiä syömään luonnonmukaisesti kasvatettua "onnellista eläintä". Kivikauden metsästäjä-keräilijän pyhä kunnioitus luontoa ja eläimiä kohtaan, ei olisi koskaan hyväksynyt rikosta, jota toteutamme alistamalla eläimet tuotantokoneiksi.

Vaikka eläin ja kalakannat ovat kaventuneet tavattomasti kivikaudesta, niin Suomessa on täysin mahdollista pysyä nykyäänkin hengissä paleoruokailemalla itse kalastettua kalaa, kuten tiedämme Linkolasta (yksi suomen todellisista historianelävöittäjistä). Jos kaupunkikulttuurin elämäntapa ei anna tähän myöten, niin ainakin olisi syytä valita luonnonmukaisimmat vaihtoehdot alkaen silakasta. Kasvatettu lohi tai prosessoidut säilykepurkkikalat eivät vastaa pyrkimystä metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon.

Myöskään ylenmääräinen eri tuontihedelmien syöminen ei mielestäni edusta kivikauden ihmisen todellisuutta edes tropiikissa. Kasvisten ja hedelmien osalta pitäisi eksoottisten tuontihedelmien sijasta syödä maantieteellisesti ominaislaatuisia vaihtoehtoja. Metsästäjä-keräilijät eivät lennättäneet makuelämyksiä maapallon toiselta puolen.

Kunnon paleoruokailija pyrkii myös mahdollisuuksien mukaan monipuolistamaan ravintoaan itse luonnosta keräämillään aineksilla. Metsästä voi kaivaa syötäviä juuria ja kokeilla vaikka naavaa, syksyisin luonto tarjoaa sieniä ja marjoja loputtomasti. Kivikautinen metsästäjä-keräilijä on tuskin jättänyt keräämästä siemenkasvejakaan, vaikka paleoruokailijat ovat viljakasvit pannaan julistaneetkin.

Pyrkimys paleoruokavalion toteuttamiseen länsimaisessa kaupunkikulttuurissa on mielestäni kaukana lähtökohdistaan olevaa ylellisyyttä, etenkin jos paleoruoka tulee supermarketin pakastealtaasta. Jos tavoitteena on menneisyyden ruokavalion jäljentäminen, niin oleellista on pyrkiä mahdollisimman vähän prosessoidun ja mahdollisimman luonnonmukaisen ruoan syömiseen. Lähes aitoja paleoruokavalion toteuttajia löytyy täältä Svegin saamelaisista. Peuranmetsästys on vain muuttunut poronhoidoksi ja juuria kasvatetaan keräilyn sijasta kasvimaalla. Mutta onko Omega-3 rasvahappoa lisätyt tehotuotantokananmunat paleoruokaa?

2. Jos paleoruokailussa pyritään terveelliseen ruokavalioon, niin
oleellisia seikkoja, jotka tekevät kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden ruoasta niin paljon nykyruokaa parempaa, on käsittääkseni sen monipuolisuus (lukemattomia villikasveja ja riistaa), luonnonmukaisuus (esim. ei keinotekoisia kemikaaleja) ja ravintopitoisuus (mm. korkea proteiinipitoisuus). Viljanviljelyn aloittaminen neoliittisella kaudella ei oleellisesti merkinnyt ruoan huonontumista. Ongelmana oli pikemminkin ruoan yksipuolistuminen. Lukemattomien kasvisten sijasta alettiin syömään vain muutamaa viljakasvia.

Nykyaikaisten kaupassa myytävien viljatuotteiden kuten vehnän leimaaminen sopimattomaksi ravinnoksi on aivan perusteltua. Ravintoaineista puhdistettu ja torjunta-aineilla kyllästetty hieno vehnä ei ole mitenkään terveellistä. Henkilökohtaisesta kokemuksesta siitä saa vain nopeasti palavaa hiilihydraattienergiaa, joka ei kanna pitkälle. Sensijaan Kansainvaellusajalta ja viikinkiajalta Ruotsissa tehdyistä leipälöydöistä on todettu, että viljan ravinto- ja proteiinipitoisuudet ovat olleet huomattavasti korkeampia kuin nykyaikaisen tehotuotantoon jalostetun viljan. Proteiinipitoisuudet vanhoissa lajikkeissa speltissä ja emer-viljassa ovat yli kaksinkertaiset nykyviljaan verrattune (19 ja 20%). Terveydellisestä näkökulmasta viljatuotteissa ei ole mitään vikaa, vaan vika on ravinneköyhässä nykyviljassa. Halutessaan nykyäänkin voi syödä hyvälaatuista muinaisviljaa kuten emer-viljaa. Ravitsevat siemenet kelpasivat kivikauden metsästäjä-keräilijöillekin.

Toinen paleoruokailun suuri kielletty lista maitotuotteet eivät ainakaan minua ole omien kokemusteni perusteella vahingoittanut. Ihmisellä on ollut kymmenisentuhatta vuotta aikaa sopeutua, ja laktoosi-intoleranssiperustelua ehkä lukuunottamatta ihmiset ovat myös sopeutuneet. Itse pidän esimerkiksi rasvaisia juustoja ja kermaa erittäin hyvinä energian lähteinä. Korkea rasva ja proteiinipitoisuus antaa hitaasti palavaa energiaa, josta riittää energiaa pitkälle.

Vaikka en olekaan paleoruokailija, niin vastaaviin terveysvaikutuksiin, joihin paleoruokavaliossa pyritään koen päässeeni muita teitä. Pyrin syömään mahdollisimman vähän nopeita hiilihydraatteja, jotka antavat vain lyhytaikaista energiaa. Tähän sisältyy muunmuassa sokeri ja "valkoinen vilja". Myöskin perunaa syrjin, todettuani perinteiset skandinaaviset juurekset käytännön kokemuksin paremmiksi. Sen sijaan syön paljon rasvaista ja proteiinipitoista ruokaa. Ravintoni on täällä monipuolisten juuresten ja karkeiden viljatuotteiden lisäksi voita, juustoja ja kermaa, sekä papuja, soijaa yms. Kaikkea, mikä on paleoruokailjoiden kiellettyjen aineiden listalla. Yhteistä tässä ruokavaliossa paleoruokavalioon on erittäin korkea rasva ja proteiinipitoisuus ja alhainen hiilihydraattien saanti. Subjektiivisten kokemustenin mukaan syön erittäin paljon ja rasvaista, saaden yhdellä syömisellä pitkäkestoista energiaa koko päivän tunturivaellukselle oloni heikkenemättä. Painooni rasvan määrällä ei ole mitään merkitystä.

Modernin huonon ruokavalion välttäminen on kaikin puolin tavoiteltavaa. Syömme kemikaaleilla ja nopeilla hiilihydraateilla varustettua ravinneköyhää ruokaa. Oikein (luonnonmukaisesti) toteuttu paleoruokavalio välttää nämä modernin ruokavalion kiroukset. Mutta paleoruokailu ei ole ainut vaihtoehto terveelliseen "tosimiesten" ruokavalioon. Rautakautisen talonpojan ruokapöydässä ei ole perusteiltaan mitään vikaa. Verrattuna nykyruokaan se on ollut erittäin vähänjalostettua, kemikaalitonta ja sisältänyt enemmän ravinteita. Monipuolisuuteen on päästy käyttämällä tehokkaasti luonnon tarjoamia muita antimia, kuten marjoja, yrttejä ja vaikka pettua. Köyhyyden mittari pettu on luuloista poiketen terveellistä, ja sitä sekoitettiin jo rautakaudella jauhoihin. Täällä olen syönyt jopa 80% pettuleipää, ilman lyhyenaikavälin haittavaikutuksia.

Jos teoriat aivojen ja keskipituuden pienenemisestä neoliittisille kaudelle siirryttyä askarruttavat, niin niihin ei aikuisikään tulleena voi enää vaikuttaa. Kukaan aikuinen ei vahingoita aivojaan syömällä agraariyhteiskunnan ruokavaliota, eikä kukaan paleoruokalija viisastu ruokavaliollaan.

Jos kiinnostus paleoruokaan on terveydellinen, niin pelkästään vältettävien ruoka-aineiden lisäksi huomiota on syytä kiinnittää ruoan laatuun. Modernit kemikalisoidut ja tehokasvatetut ruoka-aineet eivät vastaa tätä tavoitetta. Elimistömme on niihin tuskin tottunut, jos emme ole vielä tottuneet edes maitotuotteisiin.

Historianelävöittämisen näkökulmasta on positiivinen ilmiö, että kivikauden elävöittäminen on päässyt niin korkealle tasolle, että pyritään jäljittelemään metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliota. Käytännössä tähän ei kutenkaan päästä, niin kauan kuin paleoruokailija hankkii ruokansa pitkälle teollisesti valmistettuna ja jatkojalostettuna.

Näkemykseni mukaan terveydellisesti paleoruokavalion tavoitteisiin voidaan päästä syömällä kunnollista korkean proteiini ja rasvapitoisuuden omaavaa vanhan agraariyhteiskunnan ruokaa. Kaikki tuntevat jäntevät vanhat äijät, jotka ovat ikäloppuinakin terveempiä, kuin pullamössösukupolvemme. Itse pyrin noudattamaan tätä ruokavaliota, ja käytännön kokemukset ovat olleet positiivisia.

Ruokavalion mukaanottamisen historianelävöittämiseen soisi tapahtuvan myös rautakauden elävöittämisen piirissä. Pyrkimällä syömään vähän prosessoitua ja luonnonmukaista agraariyhteiskunnan ruokaa, voidaan lyödä kolme kärpästä yhdellä iskulla: parantaa omaa terveyttään, nostaa historianelävöittäminen uudelle tasolle ja tehdä ekologinen valinta kuluttamalla vain luomutuotteita.

Näillä kommenteillani en ole halunnut ketään henkilökohtaisesti vihastuttaa tai arvostella, mutta muinainen metsästäjä ei hakenut tehokasvatettua sisäfilettä supermarketista. Siinä on ehkä perimmäinen kärkeni aloittaa tämä vuolas kirjoittaminen. Olkoon paleoruokailijan liha onnellista ja vapaata, niinkuin se on ollut kivikauden metsästäjä-keräilijöiden aikaankin.

Väläytin myös ajatusta agraariyhteiskunnan ruokavaliosta, johon terveydestään ja rautakauden elävöittämisestä kiinnostuneet ihmiset voisivat pyrkiä. Pitäsikökän ruveta kirjoittamaan "rautaruokailijoiden" kiellettyjen aineiden listaa?

Tonnikala 100 gramman purkeissa, Corn Flakesit, sininen pepsi limonadi, "tuorejuuston kaltainen kasvisrasva levite"... ;)

Hyvin terveisin porojen keskeltä...

Toni Turunen

Jukka Zitting - 0/1/2/2069 - muokattu 2003-01-28 14:49