Paleokommentteja 1
Jatkoa Toni Turusen mielipidekirjoitukseen Kommentti paleoruokavaliosta. Toni kommentoi Miika Vanhapihan vastinetta Vastine paleokommentteihin.
Tässä joitakin tarkennuksia ja kommentteja Miikan selkeään vastineeseen.
Miika: On myös totta, että sekä terveyttään ylläpitävä paleoruokailija, että nuotiotulilla puuhaileva historian elävöittäjä pääsisi lähemmäksi ihmisen alkuperäistä ravintokäyttäytymistä nauttimalla vaikkapa metsäkanalinnun ja hirven lihaa. Kuten todettua, tähän ei monellakaan meistä ole kuitenkaan mahdollisuutta. Tulisiko paleoruokailijan tällöin luopua broilerin lihasta kokonaan ja vähentää näin ulottuvillaan olevia vaihtoehtoja? Tulisi varmaan, mikäli kyseessä olisi täydellisyyteen pyrkivä paleoruokailija tai historian elävöittäjä. Mutta tällöin hänen täytyisi luopua lähestulkoon kaikesta muustakin mikä ei tarkalleen vastaisi paleoliittisen kivikauden ravinnonlähteitä. Hän olisi astunut tielle, joka veisi lopulta nälkäkuolemaan.
Miika myöhemmin: Olivat keinot miten hienostuneita hyvänsä, nykyisin on lähestulkoon mahdotonta omaksua paleoliittisen kivikauden ruokavalio sellaisenaan.
Käsittääkseni maailmassa on vielä kivikaudella esiintyneitä riista ja kasvilajeja, joilla tämä hypoteettinen puritaani kivikauden-elävöittäjä voisi sinnítellä hengissä. Ehkä onnistuu Siperiassa, mutta tuskin länsimaisessa kaupunkikulttuurissa.
Miika: Toki paleoravintotutkimus suhtautuu tehokasvatettuihin ja jalostettuihin ravintokasveihin sekä lihaan kriittisesti niiden nykyiset puutteet mitäsuurimmassa määrin havaiten ja ymmärtäen. Onkin itsestään selvää, että ravintomme kivikautiset vastineet lähes kautta linjan olisivat meille terveellisempi vaihtoehto.
Vaalimalleni "Ihanien ihmisten myytille" on siis perusteita ainakin ravinto-opillisesta mielessä. "Kuinka ennen oli paremmin" ajattelulle löytyy hyvin usein todellisia syitä, eikä sitä kannata leimata perusteettomaksi menneisyyden ihannoinniksi.
Miika: eräs tulevaisuuden haaste olisi kehittää tehotuotettuja ravintoaineita enemmän kantamuotojaan vastaaviksi.Samalla on kuitenkin oleellista ymmärtää, että täydellistä paluuta menneisyyteen ei ole.
Tämän kantamuotoihin takaisinpaluun soisi tapahtuvan. Pyrkimyksellä palaamaan osittain menneisyyteen on perustelunsa, joskin ymmärrän, ettei täydellistä paluuta ole. Maailmassa on valitettavasti yli tuhatkertainen väkiluku kivikauden arvioituun 5 miljoonaan verrattuna.
Miika: eläinkannan tasapainoon” liittyen toteaisin samalla, että eräällä Espanjalaisella luonnonsuojelualueella tehtyjen tutkimusten mukaan yksi jousimetsästäjä verottaa paikallista riistakantaa samalla tavoin ja saman verran kuin alueella metsästävä petoeläinkin (ruutiasemetsästäjän toiminnasta poiketen) - tappaen yleensä ulottuville erehtyviä nuoria, vanhoja, sairaita tai tyhmiä riistaeläinyksilöitä.
Eli jousi on eläinkunnan hyvän kannalta se luomuin metsästysase. ;)
Miika: Ihminen ei uskoakseni ole perusluonteeltaan muuttunut noin sataantuhanteen vuoteen lainkaan ja vaikka menneisyydestä keskuuteemme ilmaantuva kivikauden ihminen saattaisikin katsoa nykykanaloita ja karjatehtaita inhoten, katsoisi hän inhoten monia muitakin elämäämme nykyisin liittyviä asioita.
Varmaan ihan aiheesta. Varmaan pitäisi kirjoittaa pilke silmäkulmassa manifesti, ”kuinka ennen oli paremmin”.
Toni: Kunnon paleoruokailija pyrkii myös mahdollisuuksien mukaan monipuolistamaan ravintoaan itse luonnosta keräämillään aineksilla. Metsästä voi kaivaa syötäviä juuria ja kokeilla vaikka naavaa, syksyisin luonto tarjoaa sieniä ja marjoja loputtomasti.
Miika: Arvottamista jälleen. Onko ”kunnon” paleoruokailija vain sellainen joka kykenee säännöllisiin metsäretkiin?
Tässä ja muutamassa edellä olevassa kommentissa taidamme puhua eri asioista. Tämä kommenttini paleoruokailuun liittyi kohtaan yksi: "Jos tavoitteena on kivikauden ruokavalion jäljentäminen ja historianelävöittäminen", niin kunnon paleoruokailija pyrkii myös mahdollisuuksien mukaan monipuolistamaan ravintoaan itse luonnosta keräämillään aineksilla. Tekstissäsi kuitenkin selvensit, että paleoruokavaliossa pyritään pääasiassa terveydelliseen ruokavalioon. Siitä näkökulmasta, kehoitukseni itse keräilemään luonnosta ei ole vältämätöntä (Joskin sillä saattaa olla terveyttä edistäviä vaikutuksia).
Toni: Pyrkimys paleoruokavalion toteuttamiseen länsimaisessa kaupunkikulttuurissa on mielestäni kaukana lähtökohdistaan olevaa ylellisyyttä, etenkin jos paleoruoka tulee supermarketin pakastealtaasta.
Miika: En ymmärrä. Paleoruokavalion noudattamisessahan ei ollut kyse historianelävöittämisestä (ellei yksilö niin satu päättämään) vaan tietynlaisen ruokavalion noudattamisesta siltä osin kuin se nykyään ja keskimäärin on mahdollista.
Kuten edellä. Tämä liittyi kohtaan yksi: "JOS tavoitteena on kivikauden ruokavalion jäljentäminen ja historianelävöittäminen". Puhtaasti terveydellisistä perusteista pakastealtaassa tuskin on mitään vikaa (joskin säilöntäaineilla ja vähäisellä liikunnantarpeella kaupasta ostettaessa saattaa olla vaikutusta).
Miika: Ei… Ihmiset eivät ole sopeutuneet maitoon. Mainittakoon lisäksi, että esimerkiksi Suomessa kansanterveyslaitoksen tuore tutkimus noin vuoden takaa kiistatta osoittaa, että maidon sisältämä kalsiumi ei imeydy ihmisen kehossa. Tämän lisäksi maidon sisältämä kalsiumi tuhoisasti ehkäisee muusta ravinnosta saatavien kalsiumien imeytymisen.
Pitäisikö minun huolestua vakavasti terveydestäni ja muuttaa ruokavaliotani? ;)
Toni: Vaikka en olekaan paleoruokailija, niin vastaaviin terveysvaikutuksiin, joihin paleoruokavaliossa pyritään koen päässeeni muita teitä.
Miika: Erittäin hieno asia! Loppujen lopuksi kannattaa aina muistaa, että jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten.
Pitkän aikavälin vaikutuksia omakohtaisella havainnoimisella en kuitenkaan voi arvioida. Itse en kuitenkaan ole peloissani viimeisten ikävuosieni pituudesta. Käsittääkseni nykyiset länsimaiset ihmiset elävät lääketieteen saavutuksilla kauemmin kuin ihmiskeho on suunniteltu elämään.
Toni: Mutta paleoruokailu ei ole ainut vaihtoehto terveelliseen "tosimiesten"ruokavalioon.”
Miika: Paleoruokavalio ei millään tapaa pyri olemaan ”tosimiesten” ruokavalio. Paleoravintotutkimuksen esille tuomien alkuperäiseen ravintoomme liittyvien havaintojen pohjalta laadittu paleoruokavalio ei siis ota kantaa sosiaalisiin tai kulttuurisiin tekijöihin, arvottaen itsensä jollain tapaa miehuullisuutta ilmentäväksi elämäntavaksi.
Tässä oli kyseessä ehkä löysähkö kirjoitustyylini, ei vakava väite, että ruokavalio määrittelee "tosimiehen". Arkiajattelussa kuitenkin moni näyttää yhdistävän nämä kaksi eri asiaa. Esimerkiksi, että kasvisruoka olisi jotenkin "epämiehekkäämpää" kuin lihalla mässäily.
Miika: Kuten jo alussa totesin, paleoravinto-oppien mukaan syöminen ei ole historian elävöittämistä. Se toki istuu mukavasti osaksi ”henkilöprofiiliani” - olenhan kivikauden elävöittäjä ja primitiivitaitojen tutkija. Paleo tuo siis elämääni tietynlaista makua, sekä kivikausityylisillä metsästysreissuilla ja leireillä oman lisänsä toimintaan. Käytännössä kuitenkin noudatan paleota nykykaupunkilaisena siviilinä ilman kytköksiä muinaisuuteen, osana terveyttä ylläpitäviä arkisia toimiani.
Tekstisi selvensi lähtökohtiasi paleoruokailuun Miika. Kunnioitettavaa johdonmukaisuutta, eikä minulla ole siihen mitään enempää sanottavaa. Eettisestä näkökulmasta voisimme tätä keskustelua jatkaa, mutta jätettäköön se johonkin myöhempään tilanteeseen, sillä istuminen täällä tietokoneen ääressä ei kuulu linjaani, jota täällä Ruotsissa olen pyrkinyt toteuttamaan.
Miika: Tässä yhteydessä lienee syytä kosketella paria muutakin terveyteen liittyvää aihetta. Vaikka ihminen söisi mitä, kannattaa muistaa että terveyden kannalta on olemassa muitakin oleellisia asioita kuin vain ravinto. Yksi on tietenkin säännöllinen ja matala-intensiivinen hyötyliikunta, toisen ollessa stressinhallinta. Tarvitsemme siis hyvää ja monipuolista ravintoa, halon hakkuuta sekä hymyä huuleen.
Erittäin totta!
Toni: Olkoon paleoruokailijan liha onnellista ja vapaata, niin kuin se on ollut kivikauden metsästäjä-keräilijöiden aikaankin.
Miika: Aina hyvä tavoite.
Toivottavasti myös käytännössä… (Ja olemme lähes samoilla linjoilla).
Kaikella hyvällä Toni
Miika vastasi: Paleokommentteja 2.