Uni: Arkeologiaa
Aamuyöstä näin pitkän ja monipolvisen unen, joka päättyi huimaan arkeologiseikkailuun. Uni alkoi kesäisellä kartanolla, jonne olimme monen tuntemani larppaajan kanssa kerääntyneet pelaamaan itämaista larppia. Olin pukeutunut kivan näköiseen silkkiseen asuun, ja muistan naureskelleeni muutaman pelaajan aivan käsittämättömän isoille (halkaisijaltaan metrin mittaisille!) turbaaneille. Itse pelissä muistan istuneeni muutaman muun vaikutusvaltaisen henkikön kanssa pienen pöydän ääressä keskustelemassa ja juomassa mausteista teetä.
Pelin jälkeen osa meistä jatkoi jollekin koululle, jossa minun oli tarkoitus pitää esitelmä jostain aiheesta. Hengailimme keittiössä syöden aamupalaa (oli ilmeisesti aamu) ja keskustelimme larppaamisesta. Pari uutta tuttavuutta halusi liittyä Harmaasusiin.
Vähän aikaa myöhemmin olin jo matkalla muualle. Mumin, Mufin ja serkkuni Hannan kanssa matkasimme kummallisella lyhyen luotijunan tapaisella kulkuvälineellä vihreiden nummien keskellä. Päädyimme asemalle, jota oltiin juuri kokoamassa. Työkoneet siirtelivät valtavia betonimöhkäleitä ja rautapilareita, jotka jostain syystä olivat jotenkin kummallisesti tietokonegrafiikan oloisesti pikselöityjä ja epätarkkoja. Muistan kuvitelleeni, että täällä maailma ei vielä ole valmis!
Asemalta kävelimme vihreän ruohon peittämään laaksoon, jonka pohjoisrinteillä metsän reunassa oli muutamia puutaloja. Menimme yhteen taloista, jonne meidän ilmeisesti oli tarkoitus majoittua. Talo oli kovin kummallisen oloinen, osa esineistä oli hurjan suuria ja osa tavattoman pieniä. Myös kerrokset kulkivat hassusti toistensa lomitse siten, että keittiön yläkaapista aukeni ovi olohuoneeseen.
Mumi ja Mufi jäivät asettumaan taloon, kun minä ja Hanna lähdimme ulos laaksoon kävelylle. Kuljimme pitkin kumpuilevaa ruohon peittämää maisemaa kunnes löysimme laakson toiselta reunalta pari kummallista kivirakennelmaa. Täälläkin kivet olivat jotenkin pikselöidyn epätäydellisiä. Löysimme kahden kiven välistä luolan suuaukon ja päätimme lähteä tutkimaan luolaa. Kaivoimme repusta seikkailija-arkeologivarusteemme ja olimme juuri valmistautumassa lähtöön, kun Riitan poikakaveri Janne tuli paikalle valmiiksi seikkailuun varustautuneena. Päätimme lähteä luolaan kolmistaan.
Luolan seinät oli rakennettu samanlaisista epätäydellisistä kivistä, mikä teki tunnelman kovasti tietokonepelimäiseksi. Olisimme varmasti eksyneet sokkeloiseen luolaan, jollei Hanna olisi osannut tulkita seinistä löytyviä muinaisia kirjoituksia. Välillä jouduimme väistämään tai muuten selviämään kehnosti suunnitelluista ansoista. Lopulta päädyimme suurehkoon saliin, jonka keskellä oli lyhyen pilarin päällä jonkunlainen kulttiesine.
Kaikki vaikutti turvalliselta, joten kävelimme huoneen keskelle ja tungin esineen reppuuni sitä tarkemmin tutkimatta. Tällöin kuitenkin huoneeseen alkoi joka puolelta luikerreilla paksuja käärmeitä, jotka ilmeisesti aikoivat syödä meidät suihinsa. Neuvokkaina seikkailija-arkeologeina keksimme kuitenkin huoneen takaseinältä mahdollisen pakotien, jonka luo onnistuimmekin pääsemään. Hetken aikaa juoksimme käytäviä pitkin käärmeet perässämme, mutta pian olimme saaneet ne karistetuksi kannoiltamme. Uni päättyi kun vihdoin löysimme tiemme takaisin päivänvaloon.
Taustoja
Monessa unessani nykyisin esiintyvä kesäinen kartano muistuttaa hämärästi isovanhempieni kesämökkiä Fagervikiä isoine pihoineen. Jännää että moinen elementti on juuri nyt alkanut ponnahdella esiin.
Unen alussa esiintynyt larppi on selkeä heijastus huomisesta Taikamatto-pelistä, johon olen osalistumassa. Peliin valmistautuessani näen lähes poikkeuksetta aina unia itse pelistä ja sen sujumisesta eri tavoin. Hahmon sisäisiä unia en juurikaan näe lukuunottamatta muutamaa yön yli jatkuneiden pelien sekavaa puoliksi hahmossa -unta.