Uni: Kotibile
Joku puolituttuni asui isossa, aavistuksen goottityylisessä huoneistossa. Parinsadan neliön huoneisto oli kahteen kerrokseen rakennettu osa raskasrakenteista kerrostaloa. Yläkerrassa oli makuuhuone ja iso pimennetty sali, jonne oli sijoitettu diskotyylinen tanssilattia. Musiikkivalintoina heviä, Beach Boysia ja teknoa. Alakerrassa eteisaula, keittiö, kirjastotyylinen työhuone sekä pari makuuhuonetta.
Alkuillan vietin parin tytön seurassa muovailuvahalla taiteillen. Joku oli tuonut illan isännälle lahjaksi ison valkoisen nallekarhun, ja me päätimme muovailla karhulle vahakukkasia. Kukin otti palaset keltaista ja vihreää muovailuvahaa, ja pian olimme tehneet pienen kimpun keltaisia kukkia. Ne sopivat hyvin nallen tassuun.
Kävin viemässä nallen ja kukkakimpun illan isännälle ja jäimme keskustelemaan bileiden sujumisesta. Kerroin viihtyväni ja ettei kummallinen musiikkivalinta häiritse. Puhuimme talosta ja siellä kuulemma esiintyvästä kummittelusta. Paikka oli jo aiemminkin tuntunut jotenkin painostavan maagiselta, ja nyt enenevässä määrin huomasin silmäkulmassa outoja asioita. Peilin nurkassa liikahti jotain, pöydällä lepäävän kirjan sivut liikkuivat, seinän puuleikkaukset muuttivat muotoaan ja kynttilät lepattivat. En kuitenkaan häiriintynyt, koska ilmiöt tuntuivat normaaleilta enkä nähnyt niissä mitään uhkaavaa.
Kirjahyllyä selaillessani huomasin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan, joka kertoi päiväkirjamaisesti jostain menneistä tapahtumista. Otin kirjan hyllystä ja vaistomaisesti tiesin kirjan olevan maaginen. Tällöin aiemmin minuun väliinpitämättömästi suhtautuneet talon kaksi kissaa muuttuivat avoimen vihamielisiksi ja alkoivat väijyä minua huoneesta toiseen. Toinen yritti pariin otteeseen hyökätäkin kimppuuni, mutta aina onnistuin potkaisemaan sen kauemmaksi. Lopulta kyllästyin kissoihin ja nostin ne kaulasta pitäen koriin, jonka kannen sidoin punaisella nauhalla kiinni. Kissat sähisivät raivoissaan korissa, mutta eivät päässet sieltä vapaiksi.
Avasin kirjan ja tempauduin mukaan sen tapahtumiin. Kirja kertoi naisesta, jonka mies muutta pois toisen naisen luo ja pian hakee nuoren pojan mukaansa. Nainen lähtee hakemaan poikaansa takaisin, ja löytää tiensä toisen naisen omistamaan kartanolle. Kartanon lastenhuoneessa nähdään traaginen tahtojen kamppailu, huone on epätodellisen korkea ja valo tuntuu pistävän kovalta. Poika on kirkassilmäinen pellavapää, ja hänestä kiistelevät naiset yliluonnollisen pitkiä, hoikkia ja kristallimaisia. Petetyn vaimon hiukset ovat pitkät ja vaaleat, miehen ja pojan anastaneen naisen hiukset lyhyet ja tummat.
Tummahiuksinen nainen seisoo pojan kanssa korokkeella sängyn vieressä ivallinen hymy kasvoillaan. Alhaalla oven vieressä seisova vaaleahiuksinen nainen kutsuu poikaansa. Poika kävelee hitaasti ja epäröiden naisen luo. Kyynelsilmin äiti laskeutuu polvilleen ja levittää kätensä syleilläkseen poikaansa, mutta poika kavahtaa taaksepäin ja kysyy: "Vieras, miksi olet täällä?"
Uni päättyi kuin leikaten herätessäni hätkähtäen.
Taustoja
Uni koostui selkeästi kahdesta eri osasta. Ensimmäinen osa oli rauhallinen ja melko pitkäkestoinen, toinen osa lyhyt ja nopea. Synkistä sävyistä huolimatta en kokenut kumpaakaan osaa mitenkään ahdistavana. Suurin hämmästyksen aihe oli toisen osan äkillinen ja yllättävä loppu. Mistäköhän moinenkin kumpusi?
Olen aiemminkin nähnyt alkuosaa muistuttavan unen, mutten edelleenkään osaa yhdistää sitä mihinkään varsinaiseen kokemukseen. Olettaisin että aihe toistuu vielä jatkossakin, kunnes löydän sille selityksen.
Vahakukkia kanssani tehneiden tyttöjen henkilöllisyys jääköön paljastamatta, oli suuri yllätys minullekin!
Ja joo, en edelleenkään ole kissaihminen... :-)