Uni: Linnanmäki

Vastoinkäymisiä Linnanmäkireissulla, uni nähty aamulla juuri heräämistä ennen.

Elokuun puoliväli, aurinko paistaa ja on lämmintä. Tekstiviestitse sovimme (joidenkin kavereiden kanssa) menevämme Linnanmäelle illalla, tapaaminen viiden aikoihin Vekkulan edessä.

Ylitän tien ja saavun Linnanmäelle johtavan rinteen juurelle. Paikalle sattuu myös joku vanhempi pariskunta, joiden kanssa lähden kulkemaan pitkää ja huonokuntoista hiekkatietä ylös mäelle. Pariskunta kritisoi jatkuvasti nykynuorisoa, mutten kiinnitä heihin paljoakaan huomiota.

Tie johdattaa meidät mäenharjalle, joka muistuttaa kovasti Rikalan linnavuoren reunavalleja. Harjalle on koottu sekalaisia katoksia ja tuolirakennelmia osoittamaan kohti alla aukeavaa ilta-auringossa kylpevää idyllistä laaksoa. Tapaan Annin ja jonkun muun tytön, jotka ovat valmistautumassa konserttiin, jonka aikovat pitää mäenharjalta käsin alas laaksoon kokoontuvalle yleisölle.

Tapaan Katin Linnanmäen portilla ja etsimme lippukassan ostaaksemme sisäänpääsyliput. Myyjä ilmoittaa yhden lipun hinnaksi kymmenen (!) euroa, mutta protestoinnin jälkeen suostun kuitenkin maksamaan pyydetyn hinnan. Ojennan myyjälle 50 euron setelin, ja hän alkaa pähkäillä miten paljon hänen pitäisi maksaa takaisin. Lopulta autan häntä kertomalla, että oikea summa olisi 30 euroa. Vähän epäuskoisena myyjä sitten kaivaa esiin jotain kummallisia alennuskuponkeja ja pysäköintikolikoita, ja aikoo antaa niitä vaihtorahaksi. Epäuskoisena katson kun hän latoo eteeni noin 25 euron arvosta lippusia ja lappusia. Käsittämätöntä! Vaadin saada takaisin ihan oikeaa rahaa 30, ei 25, euron arvosta.

Väittelen pitkään lipunmyyjän kanssa, kunnes lopulta kyllästyn koko juttuun. Perun kaupan, otan setelini takaisin ja lähdemme etsimään toista lippukassaa. Pian sellainen löytyykin, ja pääsemme sisään normaalihintaisilla kahden euron lipuilla. Episodi oli kuitenkin kestänyt niin pitkään, että meitä odottaneet kaverit olivat jo lähteneet pois. Ja kaiken lisäksi alkoi sataa.

Eipä silti hätää, juoksimme Katin kanssa lämpimässä kesäsateessa nauraen lähimmälle hattarakioskille. Ostimme hattarat ja uni päättyi siihen, kun istuimme sateen kastelemassa Maailmanpyörässä syöden hattaraa!

Taustoja

Kati on se iloisen ja eläväisen oloinen OKT:läinen, jonka olen nähnyt pikaisesti pariin otteeseen.

Jukka Zitting - 0/1/2/1335 - muokattu 2003-02-11 11:11