Uni: Luurankoarmeija
Uni sijoittui kaukaiseen katedraalimaiseen kirkkoon. Asuin yhdessä kirkon torneista ja vietin aikaani kulkien kirkossa ja sen lähiympäristössä. Juurikaan muita ihmisiä ei paikalla ollut. Kirkkoa ympäröivä metsä koostui lähinnä harvakseltaan kasvavista tammista ja muista lehtipuista. Oli syksy ja suurin osa lehdistä oli tippunut muodostaen maahan paksun peitteen.
Kirkkoon tuli pitkään tummaan takkiin sonnustautunut mies, joka vaikutti jotenkin aavemaiselta tai aineettomalta. Sain mieheltä varoituksen lähestyvästä luurankoarmeijasta (!), joka kuulemma oli tulossa valtaamaan asuttamani kirkon.
Kiiruhdin hakemaan sisältä miekkani, ja ulos palatessani aavemainen mies oli kadonnut. Pian kukkuloiden takaa marssi esiin varmaan toistasataa kevyesti varustettua luurankosotilasta. Tunnelma oli kuin klassisimmasta fantasiaseikkailusta! En juurikaan hätkähtänyt näkemästäni, vaan asetuin odottamaan hyökkääjiä valmiina puolustamaan kotiani.
Kun hyökkääjät olivat ehtineet tarpeeksi lähelle, nostin miekan ylös ja aloitin taistelun yhden miehen armeijana. Pyörremyrskyn lailla syöksyin luurankoarmeijan keskelle ja aloitin julman tanssin miekkani tahdissa lakoavien vihollisten keskellä. Hitailla ja haurailla luurankosotilailla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia minua vastaan, eikä kestänyt aikaakaan ennenkuin olin päihittänyt koko hyökkäävän armeijan.
Uni päättyi varsin erikoiseen unikuvaan, jossa taistelun tuoksinassa ilmaan nousseet lehdet hiljalleen tippuivat alas peittäen joka puolella näkyvät luukasat.
Re: Uni: Luurankoarmeija
noo yks arvio olisi että joku on ryhtynyt penkomaan menneisyyttäsi ja ehkä sotkeutuu juuri nyt asioihisi vähän liikaakin tai sitten olet antanut periksi liikaa jolloin persoonallisuutesi uhkaa typistyä liialliseen sidonnaisuuteen en tiedä tää on aivan puhdas oletus.koeta pärjätä.
Lähetetty: 2004-11-25 07:10