Uni: Paholainen

Tämän unen näin aamulla juuri ennen heräämistä, mutta ehdin kirjata unen ylös vasta nyt illalla, joten pari yksityiskohtaa ovat painuneet jo unohduksiin. Aika hyvin unen juoni on silti säilynyt mielessäni.

Olin jonkun sedän ja Meepin kanssa iltahämärän peittämällä hiekkarannalla hoitamassa rantaan ajautunutta haavoittunutta delfiiniä. Delfiini oli saanut pahoja haavoja jonkinlaisessa taistelussa, ja tiesimme hyökkääjän olevan tulossa meitä kohti. Pian meidän piti jo lähteä pakenemaan lähestyvän uhan alta. Juoksimme rantavajalle, jonka sisältä laskeuduimme portaita pitkin maanalaiseen käytävään. Leikkasin pihdeillä katki valvontakameroiden (?) kaapelit, jottei meitä nähtäisi.

Kiirehdimme pitkin käytävää kunnes saavuimme maanalaiselle tasanteelle, jossa meitä odotti joukko pieniä menninkäisiä. Johtoaseman ottanut setä selitti nopeasti menninkäisille tilanteen ja ne valmistautuivat kiireesti lähtöön. Meep halusi jatkaa toiseen suuntaan, joten hyvästelin hänet pikaisesti ennenkuin juoksin sedän ja menninkäisten perään.

Lopulta nousimme käytävästä takaisin maan pinnalle jollain pienellä saarella, jonka keskellä oli iso ja matala rakennus. Astuimme sisään rakennukseen, jossa meitä odotti "hyvien voimien" esikunta. Setä ryhtyi heti laatimaan sotasuunnitelmaa pahaa hyökkääjää vastaan. Minä painuin menninkäisten perässä valmistelemaan itselleni yösijaa makuusaliksi muutetussa hallimaisessa huoneessa.

Emme kuitenkaan ehtineet levätä pitkään ennenkuin kävi ilmi, että kyseinen "paholainen" oli onnistunut murtautumaan sisään rakennukseen ja levitti nyt tuhoa ja hävitystä ympärilleen. Odotimme kauhuissamme kun ovi räsähti auki sedän lennähtäessä selälleen lattialle. Rikkoutuneesta ovesta astui sisään pitkä ja uhkaavan näköinen mies, joka nosti lattialla lojuvan sedän ilmaan ja heitti hänet nurkkaan kuin rukkasen.

Sitten hän vaati menninkäisiä luovuttamaan jonkinlaisen taikakalun, joka niillä kuulemma oli matkassaan. Kun menninkäiset eivät suostuneet, hän nosti yhden menninkäisen hiuksista ilmaan, taikoi jostain esiin pitkän terävän veitsen, ja ilmeenkään värähtämättä leikkasi menninkäisen kurkun auki. Sitten hän suuntasi kohti kahta arkun taakse piiloutunutta menninkäistyttöä ilmeisesti samanlaisin aikein. Ryntäsin parin menninkäisen kanssa estämään häntä, mutta meidät heitettiin helposti sivuun. Syntyneessä hässäkässä toinen tytöistä onnistui kuitenkin heittämään minulle jonkin pienen pussukan ennenkuin mies sai kiinni ja tappoi hänetkin.

Samaan aikaan voimansa kerännyt setä oli noussut uudestaan pystyyn, ja ryntäsi nyt tuon "paholaisen" kimppuun. Yhteenotosta syntyi valtava räjähdys, jonka vaikutuksesta paiskauduin ulos ikkunasta kauas saaren toiselle puolelle. Katsoin parhaaksi paeta paikalta ja juoksin pussukkaa kädessäni puristaen paikalle osunutta pitkää ja matalaa siltaa pitkin kohti toista saarta.

Toiselle saarelle päästyäni sain hetken hengähdystauon. Istuuduin hiekalle ja avasin saamani pussin. Pussissa oli vain pari hassunväristä marjaa. Äkkiä tuo sama pitkä mies ilmestyi tyhjästä eteeni ja vaati saada pussin sisältöineen. Parempaakaan ideaa keksimättä haukkasin marjat äkkiä suuhuni ja tartuin maassa lojuvaan keppiin itseäni puolustaakseni.

Marjoissa oli ilmeisesti jonkinlaista taikavoimaa, koska tunsin oloni heti paljon vahvemmaksi, varmemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Pakenemisen sijaan nostin kepin ylös kuin valmistautuen kendossa oppimaani lyöntiin ja lähdin varmoin ja vakain askelin juoksemaan miestä kohti. Mies väisti lyöntini ja taikoi esiin veitset kumpaankin käteensä. Taistelimme aamuruskossa kuin kaksi samuraita väsymättä ja vailla ainuttakaan virhettä. Yhä enemmän ja enemmän menninkäisiä kerääntyi ympärillemme hurraamaan ja kannustamaan minua.

Taistelun jatkuessa tunsin oloni entistäkin voimakkaammaksi ja ketterämmäksi samalla kun huomasin vastustajassani näkyvän jo väsymisen merkkejä. Pakotin miehen puolustuskannalle, ja menninkäisten hurraahuutojen saattelemalla sujahdin läpi hänen puolustuksestaan ja leikkasin hänen vatsansa auki yhdellä tyylipuhtaalla liikkeellä. Mies kaatui kuolleena eteenpäin, ja uni päättyi menninkäisten voitontanssiin.

Taustoja

Uni oli niin kummallinen, etten edes yritä lähteä pohtimaan sen taustoja sen kummemmin. Väkivaltaviihdettä hurjimmillaan. Hassua huomata, että jälleen kerran voitin mahdottomalta tuntuneen vastustajan yllättävän helposti. Enkä oikein käsitä miksi juuri Meep oli mukanamme alkuvaiheessa, tai miksi hän yhtäkkiä lähti pois. Kummallista.

Jukka Zitting - 0/1/2/910 - muokattu 2004-04-10 07:59