Uni: Perhonen

Pukkisaaressa nukkuu aina sen verran kevyesti, että unia on helpompi muistaa herättyään. Vietimme viime yön saaressa, ja aamulla herätessäni muistin hyvin elävästi yöllä näkemäni varsin käsittämättömän seikkailu-unen.

Olin perhonen, sellainen jolla on isot kelta-oranssi-mustat siivet. Oli kesä ja minulla oli kaverina etana, mutta joku oli kidnapannut hänet ja piilottanut jonnekin. Lentelin ympäriinsä etsien etana-kaveriani, kunnes vihdoin löysin hänet vessan kaappiin lukittuna. Tavalla tai toisella onnistuin avaamaan oven, ja kaverini hyppäsi iloisena alas kaapin hyllyltä.

Tiesimme että vangitsijat odottaisivat oven ulkopuolella, joten kaivoimme käsiaseemme esiin (minulla oli kuusi, yksi kullekin "kädelle", ja etanakin oli jostain saanut kädet ja jalat) ja potkaisimme oven auki. Oven takana odotti epämääräisen näköinen jengi valmiina lynkkaamaan meidät. Meillä oli kuitenkin yllätyksen suoma etu puolellamme. Ylhäällä lennelle ja kuudella aseellani yhtä aikaa ammuskellen sainkin äkkiä kukistettua koko jengin viimeiseen mieheen.

Löysimme tiemme ulos vankilana toimineesta talosta, ja palasimme kesäisen ruohometsän suojiin.

Taustoja

Olipas taas sarjaa omituisa unia. Tuo perhonen-ajatus selvästi on peräisin Maijalta, joka näki sitruunaperhosen eilen. Hassua miten sitä poimii assosiaatiota ties mistä. Tulitaisteluosuus jengeineen taas oli hyvin lännenleffavaikutteinen lentelyä ja kuuden aseen käsittelyä (kuudestilaukeava!?!) lukuunottamatta. Siitä etanasta en kyllä keksi yhtään mitään sanottavaa.

Jukka Zitting - 0/1/2/1373 - muokattu 2003-04-28 09:07