Vastine paleokommentteihin

Miika Vanhapiha kirjoitti vastineen Toni Turusen lähettämään mielipiteeseen Kommentti paleoruokavaliosta. Julkaisen tämänkin kirjoituksen kokonaisuudessaan. Oma lyhyempi ja heikompiin tietoihin pohjautuva, mutta pitkälti Miikan kanssa samaa mieltä oleva vastineeni löytyy paleopäiväkirjani merkinnästä 2003-01-25 Kritiikkiä.

---

Kiitos Toni palautteestasi!

Hyviä mielipiteitä tekstissäsi oli paljon ja osaan niistä yhdyn täydestä sydämestä. Joistakin asioista olen kuitenkin hieman tai täysin eri mieltä, perustuen joko omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseeni tai sitten ulottuvillani olleeseen tietoon.

Heti ensimmäiseksi haluan korostaa ettei paleoravinnon nauttiminen ole lähtökohdiltaan historian elävöittämistä. Kyse on yksinkertaisesti vain tietyn ruokavalion noudattamisesta – ruokavalion jolla oletetaan olevan terveyttä edistäviä ja sitä ylläpitäviä vaikutuksia. Lisäksi, vaikka paleoravintotutkimus onkin ravintotieteellinen tutkimussuuntaus jonka parissa tutkitaan ihmisen alkuperäistä (lajinomaista) ravintokäyttäytymistä ja tuon alkuperäisen ravinnon koostumusta, ei se ota kantaa menneeseen tai nykyiseen ravintokäyttäytymiseemme liittyviin filosofisiin, moraalisiin tai eettisiin kysymyksiin.

Paleoravintotutkimuksen keskeisiä lähtökohtia on, että olemme lajinkehityksemme myötä geneettisesti sopeutuneet juuri tietynlaiseen ravintoon, samalla kun oletetaan että tämä alkuperäinen ravinto vastaa parhaiten fysiologisia tarpeitamme ja aineenvaihduntamme asettamia vaatimuksia. Paleoravintotutkimuksen luoma kysymyksenasettelu voidaan uskoakseni kiteyttää kolmeen kohtaan:

1. Mikä on ihmisen alkuperäistä ravintoa?
2. Mitä terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia tällä alkuperäisellä ravinnolla on?
3. Mitä mahdollisia terveyttä heikentäviä vaikutuksia esiintyy kun nautimme muunlaista ravintoa?

Mikäli paleoravintokeskusteluun liitetään filosofisia, moraalisia tai eettisiä juonteita, on kyse aina yksilöiden omakohtaisesta asioiden tulkinnasta ja arvottamisesta. Kyse on tällöin paleoravintotutkimuksen esille tuomia periaatteita noudattavan ravintokäyttäytymisen asettamisesta henkilökohtaiseen viitekehykseen, joka jokaisella on yksilöllinen tai vaikkapa ryhmäidentiteettiin liittyvä. Joillain ihmisillä paleoravinnon nauttiminen voi siis olla osa historian elävöittämistä - joillakin toisilla taas painonhallintaan tähtäävää toimintaa ilman sen kummempaa etiikkaan tai moraaliin liittyvää pohdiskelua. Kumpikaan vaihtoehto ei siis muuta paleoravintotutkimuksen ääneen lausumaa kysymyksenasettelua ja näihin kysymyksiin tieteellisen tutkimuksen myötä saatavia vastauksia.

Seuraavaksi käsittelen Tonin esille tuomia ajatuksia, samalla kun toivon lukijan muistavan (yllä esittämieni periaatteiden mukaisesti), että keskustelussa ei useinkaan ole kyse niinkään paleoravinnosta sinänsä, vaan sen noudattamisen herättämistä filosofisista, moraalisista ja eettisistä kysymyksistä.

Toni kirjoittaa, että ”eläimen ja ihmisen arvo on sama, eli meillä on yhtä paljon/vähän oikeutusta tappaa eläimiä kuin ihmisiä. Käytännössä kuitenkin sulatan luonnonmukaisen eläinten hyödyntämisen. Tärkeitä kysymyksiä on kuitenkin eläimen onnellisuus ja vapaus, kunnioittaminen ja luonnontasapaino. Siten kivikauden tai nykyajan eläimiä kunnioittava riistanmetsästys on täysin hyväksyttävää, mutta teollinen lihankasvatus ihmiskunnan suuri rikos."

Henkilökohtaisesti uskon Tonin tapaan, että ihmisillä ja eläimillä on yhtäläinen itseisarvo. Uskon myös tämän ajattelutavan olevan useimpien ihmisten mielissä oleva ihanne, vaikka se ei välttämättä tulisikaan kouriintuntuvasti esille meidän päivittäisissä valinnoissamme ja kulutustottumuksissamme. Ihmisen toimintaa onkin käsittääkseni aina leimannut tietty ihanteiden ja arjen välinen ristiriitaisuus – seikka joka jo sinällään on toiminut kautta aikojen moraalista ja eettistä pohdintaa synnyttävänä pohjana.

Olen Tonin kanssa samaa mieltä myös siitä, että metsästys on arvostettavampi tapa hankkia eläinperäistä ravintoa kuin kaupassa käynti. Osittain tämän vuoksi itsekin metsästän. Mielestäni metsästys ei kuitenkaan ole paleoravintoa nauttivalle nykyihmiselle ainoa tapa hankkia lihaa, sillä kaikilla ei siihen yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Lisäksi on syytä muistaa, että monille paleoravintoa nauttiville ihmisille teollinen lihatuotanto ja sen tuotteiden kuluttaminen ei aiheuta suurtakaan moraalista tai eettistä ongelmaa.

Toni kirjoittaa, että ”jos tavoitteena on kivikauden ruokavalion jäljentäminen ja historianelävöittäminen, niin tehokasvatetun broilerin ostaminen supermarketista ei sovi yksiin tavoitteen kanssa. Nykyaikainen tehokasvatettu teollisuusnauta ei ole riistaa, jota kivikauden ihmiset söivät.”

Olen tässä kohtaa Tonin kanssa eri mieltä. Jos paleoruokailijalla on lähtökohtana kivikauden ruokavalion jäljentäminen, täytyy meidän ensin kysyä häneltä miksi? Nauttiiko hän paleoravintoa mielestään nimenomaan sen oletettujen terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi vai elävöittääkseen historiaa? Mikäli kyse on terveellisen ruokavalion valinnasta, on tehokasvatetun broilerin nauttiminen oikeutettua, sillä tällöin yksilö käsittää paleoravintotutkimuksen esille tuoman tiedon valossa broilerin lihan osaksi terveellistä kokonaisruokavaliota. Mikäli kyse taas on historian elävöittämisestä, nauttii yksilö broilerin lihaa verraten luonnollisena osana elämäntapaansa ja harrastustaan.

On tietenkin totta, että nykyinen broilerin tai nautakarjan liha ei rasvahappoprofiililtaan ja koostumukseltaan vastaa paleoliittisella kivikaudella esiintyneiden kanan sekä naudan kantamuotojen lihaa, mutta osana monipuolista paleoruokavaliota ne ovat täysin hyväksyttävä ja riittävän ihmisystävällinen ravinnonlähde. On myös totta, että sekä terveyttään ylläpitävä paleoruokailija että nuotiotulilla puuhaileva historian elävöittäjä pääsisi lähemmäksi ihmisen alkuperäistä ravintokäyttäytymistä nauttimalla vaikkapa metsäkanalinnun ja hirven lihaa. Kuten todettua, tähän ei monellakaan meistä ole kuitenkaan mahdollisuutta. Tulisiko paleoruokailijan tällöin luopua broilerin lihasta kokonaan ja vähentää näin ulottuvillaan olevia vaihtoehtoja? Tulisi varmaan, mikäli kyseessä olisi täydellisyyteen pyrkivä paleoruokailija tai historian elävöittäjä. Mutta tällöin hänen täytyisi luopua lähestulkoon kaikesta muustakin mikä ei tarkalleen vastaisi paleoliittisen kivikauden ravinnonlähteitä. Hän olisi astunut tielle, joka veisi lopulta nälkäkuolemaan.

Toni toteaa, että ”paleoruokavaliossa vilja ja maitotuotteet kielletään perusteella, että ihmiskunta on totutellut niihin vasta kymmenisentuhatta vuotta. Samaa linjaa jatkaen pitää ehdottomasti kieltää tehokasvatetut kasvit ja eläimet, joita tuotetaan mitä mielikuvituksellisimmilla kemiallisilla valmisteilla ja teurasjätteillä.”

Paleoravintotutkimus ei suhtaudu kieltävästi Tonin mainitsemiin tehokasvatettuihin kasveihin ja eläinperäiseen ravintoon ja syykin tähän on selvä. Kuten Toni itsekin toteaa, ihminen on lajinkehityksensä myötä fysiologisesti sopeutunut ruokavalioon, joka ei sisällä viljaa tai muiden eläinlajien tuottamaa maitoa. Toisaalta ihminen nimenomaan on sopeutunut ruokavalioon, johon kuuluu laaja valikoima erityyppisiä kasveja sekä eläinperäistä ravintoa. Vaikka nykymenetelmin tuotetut kasvit, hedelmät ja eläinperäinen ravinto yleensä eroavat kantamuodoistaan melkoisesti (lajikkeesta ja tuotantomenetelmistä riippuen), edustavat ne paleoravintotutkimuksen näkökulmasta perimämme ja fysiologiamme kannalta selkeästi ihanteellisempaa ravintoa kuin vilja ja muiden eläinlajien maito.

Toki paleoravintotutkimus suhtautuu tehokasvatettuihin ja jalostettuihin ravintokasveihin sekä lihaan kriittisesti niiden nykyiset puutteet mitä suurimmassa määrin havaiten ja ymmärtäen. Onkin itsestään selvää, että ravintomme kivikautiset vastineet lähes kautta linjan olisivat meille terveellisempi vaihtoehto. Tästä huolimatta paleoliittisen kivikauden metsästäjä-keräilijöiden nauttiman ruokavalion jäljittely nykyisten mahdollisuuksiemme puitteissa on paleoravintotutkimuksen mukaan huomattavan terveellinen vaihtoehto ns. SWD-ruokavaliolle (”standard western diet”).

Yllä olevaan liittyen eräs tulevaisuuden haaste olisi kehittää tehotuotettuja ravintoaineita enemmän kantamuotojaan vastaaviksi. Samalla on kuitenkin oleellista ymmärtää, että täydellistä paluuta menneisyyteen ei ole. Olivat keinot miten hienostuneita hyvänsä, nykyisin on lähestulkoon mahdotonta omaksua paleoliittisen kivikauden ruokavalio sellaisenaan.

”Jotta paleoruokavalio olisi todella yhteydessä metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon, niin lihan tulisi olla alhaisen rasvapitoisuuden omaavaa "onnellista riistalihaa", josta syödään kaikki päästä sorkkiin.”

Viittaan jälleen yllä kuvaamaani suhteellisuus-periaatteeseen. Jopa tehotuotettu liha sekä pitkälle jalostetut kasvit ja hedelmät ovat osana monipuolista paleoruokavaliota terveellisempi vaihtoehto kuin SWD-ruokavalio.

”Todellisen paleoruokailijan olisi syytä metsästää se itse luonnosta välttäen vahingoittamasta eläinkannan tasapainoa.”

Myötäilläkseni Tonin varsin tiukkaa tyyliä, voisin pilke silmäkulmassa todeta että ruutiaseilla metsästäminen pitäisi paleoruokailijoilta kieltää kokonaan. Sen sijaan heidän tulisi käyttää jousta hyväkseen, jolloin metsästyksen synnyttämä matala-intensiivinen hyötyliikunta (ns. paleoliikunta) olisi määräävämmässä osassa kuin kaukaa ulottuvia aseita käytettäessä. Tonin mainitsemaan ”eläinkannan tasapainoon” liittyen toteaisin samalla, että eräällä espanjalaisella luonnonsuojelualueella tehtyjen tutkimusten mukaan yksi jousimetsästäjä verottaa paikallista riistakantaa samalla tavoin ja saman verran kuin alueella metsästävä petoeläinkin (ruutiasemetsästäjän toiminnasta poiketen) - tappaen yleensä ulottuville erehtyviä nuoria, vanhoja, sairaita tai tyhmiä riistaeläinyksilöitä.

”Jos tähän ei päästä, niin paleoruokalijan pitäisi vähintäänkin pyrkiä syömään luonnonmukaisesti kasvatettua "onnellista eläintä". Kivikauden metsästäjä-keräilijän pyhä kunnioitus luontoa ja eläimiä kohtaan, ei olisi koskaan hyväksynyt rikosta, jota toteutamme alistamalla eläimet tuotantokoneiksi.”

Olen samaa mieltä siitä, että paleoruokailijan tulee mahdollisuuksiensa mukaan nauttia riista- ja luomulihaa tehotuotetun lihan sijaan. Sen sijaan arkailen väittää kivikauden metsästäjä-keräilijöitä yksiselitteisen jaloiksi eläinten suhteen. Uusimmat tutkimukset mm. viittaavat siihen, että jääkautemme viimeisimmän kylmän jakson loppupuolella tapahtunut maailmanlaajuinen megafaunan sukupuutto on ainakin osaltaan ollut seurausta tuolloin eläneiden metsästäjä-keräilijöiden harjoittamasta tehometsästyksestä. Ihminen ei uskoakseni ole perusluonteeltaan muuttunut noin sataantuhanteen vuoteen lainkaan ja vaikka menneisyydestä keskuuteemme ilmaantuva kivikauden ihminen saattaisikin katsoa nykykanaloita ja karjatehtaita inhoten, katsoisi hän inhoten monia muitakin elämäämme nykyisin liittyviä asioita.

”Vaikka eläin ja kalakannat ovat kaventuneet tavattomasti kivikaudesta, niin Suomessa on täysin mahdollista pysyä nykyäänkin hengissä paleoruokailemalla itse kalastettua kalaa, kuten tiedämme Linkolasta (yksi suomen todellisista historianelävöittäjistä). Jos kaupunkikulttuurin elämäntapa ei anna tähän myöten, niin ainakin olisi syytä valita luonnonmukaisimmat vaihtoehdot alkaen silakasta. Kasvatettu lohi tai prosessoidut säilykepurkkikalat eivät vastaa pyrkimystä metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon.”

Tässä kohtaa viittaan jälleen kaikkeen edellä sanomaani. Luomu on hyvä asia, paleoruokailu ei ole historian elävöittämistä ja säilykepurkista saadun kalan syöminen parempi kuin kalan jättäminen ruokavaliosta pois kokonaan (tai kalapuikkojen syönti).

”Myöskään ylenmääräinen eri tuontihedelmien syöminen ei mielestäni edusta kivikauden ihmisen todellisuutta edes tropiikissa. Kasvisten ja hedelmien osalta pitäisi eksoottisten tuontihedelmien sijasta syödä maantieteellisesti ominaislaatuisia vaihtoehtoja. Metsästäjä-keräilijät eivät lennättäneet makuelämyksiä maapallon toiselta puolen.”

Jälleen kerran – nykyiset hedelmälajikkeet on jalostettu suuremmiksi, sokeripitoisemmiksi ja vähemmän kuitua sisältäviksi kuin kantamuotonsa. Silti niiden kohtuullinen nauttiminen on paleoruokavalion näkökulmasta sallittua eikä vaaraksi terveydelle. On toisaalta totta, että ylenmääräinen hedelmien nauttiminen ei ole paleoravinnon ihanteiden mukaista. Trooppisia hedelmiä on alkuperäalueillaankin syöty vain kausittain eli kypsinä.

Tonin mainitsema lähiravinnon suosiminen on toki kannatettava asia ja ei, metsästäjä-keräilijät eivät tosiaankaan käyttäneet lentokoneita.

”Kunnon paleoruokailija pyrkii myös mahdollisuuksien mukaan monipuolistamaan ravintoaan itse luonnosta keräämillään aineksilla. Metsästä voi kaivaa syötäviä juuria ja kokeilla vaikka naavaa, syksyisin luonto tarjoaa sieniä ja marjoja loputtomasti.”

Arvottamista jälleen. Onko ”kunnon” paleoruokailija vain sellainen joka kykenee säännöllisiin metsäretkiin?

”Kivikautinen metsästäjä-keräilijä on tuskin jättänyt keräämästä siemenkasvejakaan, vaikka paleoruokailijat ovat viljakasvit pannaan julistaneetkin.”

Tämä on totta, sillä kivikauden ihminen on tuntenut luonnonympäristönsä hyvin ja hyödyntänyt varsin opportunistisesti kaiken löytämänsä ravinnon. Hedelmällisen puolenkuun alueella Lähi-Idässä on nykyisten viljalajien kantamuotojen siemeniä varmuudella nautittu jo ennen varsinaisen maanviljelyksenkin käyttöönottoa, samoin kuin muualla maailmassa muiden heinäkasvien siemeniä. Näiden siemenien osuus on kuitenkin ollut kokonaisruokavaliossa häviävän pieni ja ajallisesti rajallinen.

”Pyrkimys paleoruokavalion toteuttamiseen länsimaisessa kaupunkikulttuurissa on mielestäni kaukana lähtökohdistaan olevaa ylellisyyttä, etenkin jos paleoruoka tulee supermarketin pakastealtaasta.”

En ymmärrä. Paleoruokavalion noudattamisessahan ei ollut kyse historian elävöittämisestä (ellei yksilö niin satu päättämään) vaan tietynlaisen ruokavalion noudattamisesta siltä osin kuin se nykyään ja keskimäärin on mahdollista.

”Jos tavoitteena on menneisyyden ruokavalion jäljentäminen, niin oleellista on pyrkiä mahdollisimman vähän prosessoidun ja mahdollisimman luonnonmukaisen ruoan syömiseen.”

Tietenkin.

”Lähes aitoja paleoruokavalion toteuttajia löytyy täältä Svegin saamelaisista. Peuranmetsästys on vain muuttunut poronhoidoksi ja juuria kasvatetaan keräilyn sijasta kasvimaalla. Mutta onko Omega-3 rasvahappoa lisätyt tehotuotantokananmunat paleoruokaa?”

Rasvahappoprofiililtaan terveytemme kannalta edullisempien teeren munien puutteessa kyllä vain.

”Jos paleoruokailussa pyritään terveelliseen ruokavalioon, niin oleellisia seikkoja, jotka tekevät kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden ruoasta niin paljon nykyruokaa parempaa, on käsittääkseni sen monipuolisuus (lukemattomia villikasveja ja riistaa), luonnonmukaisuus (esim. ei keinotekoisia kemikaaleja) ja ravintopitoisuus (mm. korkea proteiinipitoisuus).”

Tämä on totta.

”Viljanviljelyn aloittaminen neoliittisella kaudella ei oleellisesti merkinnyt ruoan huonontumista.”

Kyllä merkitsi.

Sanottakoon nyt vielä kerran, että evolutiiviseen lajikehitykseen liittyvä fysiologinen sopeutumisemme tiettyyn ravintoon on se keskeinen ja määräävä tekijä. Samalla tavoin on tärkeää muistaa, että paleoravintotutkimuksen mukaan nykyisten viljalajien kantamuotojen siemenet eivät kuuluneet tuossa sopeutumassa mitenkään ihanteellisten ravinnonlähteiden joukkoon. Kun niiden osuus ruokavaliossa dramaattisesti maanviljelyksen myötä kasvoi (ehkä noin 60-90 prosentin osuuteen kokonaisruokavaliosta), heikkeni myös ihmisten terveys. Tästä kertovat omaa selkeää tarinaansa maanviljelyyn siirtyneiden yhteisöjen parista löytyneet fossiilijäänteet, joista on luettavissa samanaikaisista metsästäjä-keräilijöiden fossiileista poiketen koko joukko uusia sairauksia (osteoporoosi, anemia, hampaiden ennenaikainen kuluminen, kasvun keskeytymistä yms.) sekä keskipituuden lyhenemistä. Yleinen terveydentila yksinkertaisesti romahti paljon huonommalle tasolle kuin mitä se aikaisemmin oli ollut.

Miten tämä sitten on mahdollista? Viitteitä antaa ravintofysiologinen tutkimus, joka osoittaa että viljat sisältävät aineyhdistelmiä (mm. fytaatteja), jotka ehkäisevät raudan, magnesiumin ja kalsiumin imeytymistä ihmisen ruoansulatusjärjestelmässä. Lisäksi tietyt vehnän peptidit näyttävät olevan yhteydessä diabetekseen, samalla kun ylenmääräinen hiilihydraattien nauttiminen tutkitusti johtaa hyperinsulinismiin ja diabetekseen. Myös keliakia vaikuttaa liittyvän viljojen nauttimisen käynnistämään autoimmuunijärjestelmän toimintaan.

”Ongelmana oli pikemminkin ruoan yksipuolistuminen. Lukemattomien kasvisten sijasta alettiin syömään vain muutamaa viljakasvia.”

Tämä on todellakin ollut osa ongelmaa. Paikalleen asettuneet kyläasujat eivät enää vaeltaneet metsästäjä-keräilijöiden vuotuiskierron mukaan, keskimäärin sataakahtakymmentä kasvia vuoden mittaan hyödyntäen.

”Nykyaikaisten kaupassa myytävien viljatuotteiden kuten vehnän leimaaminen sopimattomaksi ravinnoksi on aivan perusteltua. Ravintoaineista puhdistettu ja torjunta-aineilla kyllästetty hieno vehnä ei ole mitenkään terveellistä. Henkilökohtaisesta kokemuksesta siitä saa vain nopeasti palavaa hiilihydraattienergiaa, joka ei kanna pitkälle.”

Totta.

”Sen sijaan Kansainvaellusajalta ja viikinkiajalta Ruotsissa tehdyistä leipälöydöistä on todettu, että viljan ravinto- ja proteiinipitoisuudet ovat olleet huomattavasti korkeampia kuin nykyaikaisen tehotuotantoon jalostetun viljan. Proteiinipitoisuudet vanhoissa lajikkeissa speltissä ja emer-viljassa ovat yli kaksinkertaiset nykyviljaan verrattuna (19 ja 20%).”

Tämä on totta.

”Terveydellisestä näkökulmasta viljatuotteissa ei ole mitään vikaa, vaan vika on ravinneköyhässä nykyviljassa.”

Tämä ei ole totta. Viittaan edellä kuvailemaani terveydentilan romahtamiseen neoliittisella kivikaudella, sekä ylipäätään massiiviseen määrään tieteellisen nykytutkimuksen tuottamaa aineistoa.

Puhuttaessa viljasta ja ylipäätään ravinnosta kannattaa muistaa jälleen kerran aiemmin mainitsemani suhteellisuus-periaate. Kyllä ihminen viljallakin elää, mutta paleoravintotutkimuksen mukaan selkeästi huonommin kuin jos nauttisi paleoravintoa, josta vilja puuttuu. Tälle on olemassa perimämme säätelemään geneettiseen ominaisluonteeseemme liittyvät selkeät syyt, jotka saavat muotonsa aineenvaihdunnassamme sekä ruoansulatukseemme liittyvissä mekanismeissa. Kyllä, viljalajikkeiden kantamuodot ovat todellakin ravintopitoisuuksiltaan paljon nykyviljaa korkeampilaatuista tavaraa, mutta ne eivät missään nimessä ole ravintoa johon me olemme sopeutuneet. Kehomme aineenvaihdunnan ja ruoansulatukseemme liittyvien mekanismien näkökulmasta kyseessä on huonolaatuinen ja osin jopa täydellisen vieras ravintoaineryhmä.

”Halutessaan nykyäänkin voi syödä hyvälaatuista muinaisviljaa kuten emer-viljaa. Ravitsevat siemenet kelpasivat kivikauden metsästäjä-keräilijöillekin.”

Neoliittista kivikautta tai vaikkapa viikinkiaikaa elävöittävälle henkilölle tämä lienee hyvä uutinen.

”Toinen paleoruokailun suuri kielletty lista maitotuotteet eivät ainakaan minua ole omien kokemusteni perusteella vahingoittanut. Ihmisellä on ollut kymmenisentuhatta vuotta aikaa sopeutua, ja laktoosi-intoleranssiperustelua ehkä lukuunottamatta ihmiset ovat myös sopeutuneet. Itse pidän esimerkiksi rasvaisia juustoja ja kermaa erittäin hyvinä energian lähteinä. Korkea rasva ja proteiinipitoisuus antaa hitaasti palavaa energiaa, josta riittää energiaa pitkälle.”

Ei… Ihmiset eivät ole sopeutuneet maitoon. Ruokavalioon liittyvä sopeutuminen näet kestää paljon pidempään kuin kymmenentuhatta vuotta. Itse asiassa paleoantropologinen tutkimus viittaa siihen, että nykyisen kaltainen sopeutumamme tiettyyn ruokavalioon on saavuttanut muotonsa pääpiirteittäin jo ehkä noin kaksi miljoonaa vuotta sitten, minkä jälkeen suurempia muutoksia tuohon sopeutumaan ei ole tullut. Mainittakoon lisäksi, että esimerkiksi Suomessa kansanterveyslaitoksen tuore tutkimus noin vuoden takaa kiistatta osoittaa, että maidon sisältämä kalsiumi ei imeydy ihmisen kehossa. Tämän lisäksi maidon sisältämä kalsiumi tuhoisasti ehkäisee muusta ravinnosta saatavien kalsiumien imeytymisen. Paleoravintotutkimuksen näkökulmasta ihanteellisia ja helposti kehomme hyväksi imeytyviä kalsiumeja saakin maidon sijaan tummanvihreistä kasviksista sekä rasvaisista kaloista (mm. sardiini, makrilli ja lohi).

”Vaikka en olekaan paleoruokailija, niin vastaaviin terveysvaikutuksiin, joihin paleoruokavaliossa pyritään koen päässeeni muita teitä.”

Erittäin hieno asia! Loppujen lopuksi kannattaa aina muistaa, että jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten.

”Pyrin syömään mahdollisimman vähän nopeita hiilihydraatteja, jotka antavat vain lyhytaikaista energiaa. Tähän sisältyy muun muassa sokeri ja "valkoinen vilja". Myöskin perunaa syrjin, todettuani perinteiset skandinaaviset juurekset käytännön kokemuksin paremmiksi. Sen sijaan syön paljon rasvaista ja proteiinipitoista ruokaa.”

Hyvältähän tuo kuulostaa.

”Ravintoni on täällä monipuolisten juuresten ja karkeiden viljatuotteiden lisäksi voita, juustoja ja kermaa, sekä papuja, soijaa yms. Kaikkea, mikä on paleoruokailjoiden kiellettyjen aineiden listalla.”

Kiellettyjä, kyllä vain. Soija ja papu ovat ns. anti-ravinneaineita, joiden sisältämät ainesosat ehkäisevät monien mineraalien imeytymisen kehossamme.

”Yhteistä tässä ruokavaliossa paleoruokavalioon on erittäin korkea rasva ja proteiinipitoisuus ja alhainen hiilihydraattien saanti. Subjektiivisten kokemustenin mukaan syön erittäin paljon ja rasvaista, saaden yhdellä syömisellä pitkäkestoista energiaa koko päivän tunturivaellukselle oloni heikkenemättä. Painooni rasvan määrällä ei ole mitään merkitystä.”

Tässä mielessä ruokavaliosi vaikutukset ovat paleon kaltaisia.

”Modernin huonon ruokavalion välttäminen on kaikin puolin tavoiteltavaa. Syömme kemikaaleilla ja nopeilla hiilihydraateilla varustettua ravinneköyhää ruokaa. Oíkein (luonnonmukaisesti) toteutettu paleoruokavalio välttää nämä modernin ruokavalion kiroukset.”

Veit sanat suustani. Tosin mielipiteemme taitavat erota tuon ”oikean toteuttamisen” suhteen.

”Mutta paleoruokailu ei ole ainut vaihtoehto terveelliseen "tosimiesten" ruokavalioon.”"

Paleoruokavalio ei millään tapaa pyri olemaan ”tosimiesten” ruokavalio. Paleoravintotutkimuksen esille tuomien alkuperäiseen ravintoomme liittyvien havaintojen pohjalta laadittu paleoruokavalio ei siis ota kantaa sosiaalisiin tai kulttuurisiin tekijöihin, arvottaen itsensä jollain tapaa miehuullisuutta ilmentäväksi elämäntavaksi.

"Rautakautisen talonpojan ruokapöydässä ei ole perusteiltaan mitään vikaa. Verrattuna nykyruokaan se on ollut erittäin vähänjalostettua, kemikaalitonta ja sisältänyt enemmän ravinteita. Monipuolisuuteen on päästy käyttämällä tehokkaasti luonnon tarjoamia muita antimia, kuten marjoja, yrttejä ja vaikka pettua. Köyhyyden mittari pettu on luuloista poiketen terveellistä, ja sitä sekoitettiin jo rautakaudella jauhoihin. Täällä olen syönyt jopa 80% pettuleipää, ilman lyhyenaikavälin haittavaikutuksia.”

Hyvä, että maistuu. Niin sanottuun nykyruokaan verrattuna kyse on takuulla terveellisemmästä vaihtoehdosta.

”Jos teoriat aivojen ja keskipituuden pienenemisestä neoliittisille kaudelle siirryttyä askarruttavat, niin niihin ei aikuisikään tulleena voi enää vaikuttaa. Kukaan aikuinen ei vahingoita aivojaan syömällä agraariyhteiskunnan ruokavaliota, eikä kukaan paleoruokalija viisastu ruokavaliollaan.”

Näinhän se on. Sen sijaan kasvuikäisten aivojen kehityksen suhteen kannattaa muistaa, että ruokavaliossa tulisi olla riittävästi valmiiksi muodostuneita pitkäketjuisia rasvahappoja.

”Jos kiinnostus paleoruokaan on terveydellinen, niin pelkästään vältettävien ruoka-aineiden lisäksi huomiota on syytä kiinnittää ruoan laatuun. Modernit kemikalisoidut ja tehokasvatetut ruoka-aineet eivät vastaa tätä tavoitetta. Elimistömme on niihin tuskin tottunut, jos emme ole vielä tottuneet edes maitotuotteisiin.”

Näinhän se on. Puhtauteen ja laatuun kannattaa siis pyrkiä omien mahdollisuuksiensa mukaan.

”Historianelävöittämisen näkökulmasta on positiivinen ilmiö, että kivikauden elävöittäminen on päässyt niin korkealle tasolle, että pyritään jäljittelemään metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliota. Käytännössä tähän ei kutenkaan päästä, niin kauan kuin paleoruokailija hankkii ruokansa pitkälle teollisesti valmistettuna ja jatkojalostettuna.”

Kuten jo alussa totesin, paleoravinto-oppien mukaan syöminen ei ole historian elävöittämistä. Se toki istuu mukavasti osaksi ”henkilöprofiiliani” - olenhan kivikauden elävöittäjä ja primitiivitaitojen tutkija. Paleo tuo siis elämääni tietynlaista makua, sekä kivikausityylisillä metsästysreissuilla ja leireillä oman lisänsä toimintaan. Käytännössä kuitenkin noudatan paleota nykykaupunkilaisena siviilinä ilman kytköksiä muinaisuuteen, osana terveyttä ylläpitäviä arkisia toimiani.

”Näkemykseni mukaan terveydellisesti paleoruokavalion tavoitteisiin voidaan päästä syömällä kunnollista korkean proteiini ja rasvapitoisuuden omaavaa vanhan agraariyhteiskunnan ruokaa. Kaikki tuntevat jäntevät vanhat äijät, jotka ovat ikäloppuinakin terveempiä, kuin pullamössösukupolvemme. Itse pyrin noudattamaan tätä ruokavaliota, ja käytännön kokemukset ovat olleet positiivisia.”

Tässä yhteydessä lienee syytä kosketella paria muutakin terveyteen liittyvää aihetta. Vaikka ihminen söisi mitä, kannattaa muistaa että terveyden kannalta on olemassa muitakin oleellisia asioita kuin vain ravinto. Yksi on tietenkin säännöllinen ja matala-intensiivinen hyötyliikunta, toisen ollessa stressinhallinta. Tarvitsemme siis hyvää ja monipuolista ravintoa, halon hakkuuta sekä hymyä huuleen.

”Ruokavalion mukaanottamisen historianelävöittämiseen soisi tapahtuvan myös rautakauden elävöittämisen piirissä. Pyrkimällä syömään vähän prosessoitua ja luonnonmukaista agraariyhteiskunnan ruokaa, voidaan lyödä kolme kärpästä yhdellä iskulla: parantaa omaa terveyttään, nostaa historianelävöittäminen uudelle tasolle ja tehdä ekologinen valinta kuluttamalla vain luomutuotteita.”

Asiaa.

”Näillä kommenteillani en ole halunnut ketään henkilökohtaisesti vihastuttaa tai arvostella, mutta muinainen metsästäjä ei hakenut tehokasvatettua sisäfilettä supermarketista. Siinä on ehkä perimmäinen kärkeni aloitta tämä vuolaskirjoittaminen.”

Kuten jo monesti aiemmin totesin, on sisä-fileen hakeminen kaupasta paleoravintotutkimuksen mukaan varsin suotavaa. Kunhan muistaa ottaa mukaan samalla vaikkapa kasviksia, pähkinöitä, kalaa, juureksia ja pari hedelmää. Kyse on terveydestä – ei imagosta. Vaikka kaupan sisä-file ei siis olekaan riistalihaa, on se silti terveellinen osa paleoruokavaliota vuonna 2003. Asiaan liittyvät moraaliset ja eettiset pohdinnat jätän toisiin keskusteluihin.

”Olkoon paleoruokailijan liha onnellista ja vapaata, niin kuin se on ollut kivikauden metsästäjä-keräilijöiden aikaankin.”

Aina hyvä tavoite.

”Väläytin myös ajatusta agraariyhteiskunnan ruokavaliosta, johon terveydestään ja rautakauden elävöittämisestä kiinnostuneet ihmiset voisivat pyrkiä. Pitäisiköhän ruveta kirjoittamaan "rautaruokailijoiden" kiellettyjen aineiden listaa?”

:-)

/Miika

---

Toni vastasi kirjoituksellaan Paleokommentteja 1.

Jukka Zitting - 0/1/2/1231 - muokattu 2003-01-28 14:48